Muistoissa
JK2 TK2 FI S DK MVA Tanning Lana Turner
"Linda"
Om. Merja Isonikkilä
Merja kertoo:
"En onnistunut saamaan suoraan Saanasta itselleni narttupentua mutta sainpa tyttärentyttären!
Lindassa oli paljon samoja hyviä piirteitä kuin Saanassakin, mm erittäin ihmissosiaalinen. Toiset koirat eivät olleet oikein Lindan mieleen. Tuo voi johtua myös Lindan erittäin ikävästä kokemuksesta n 4 kk:n iässä. Silloin treenikaverin mali-uros yhtäkkiä ilman varoitusta puraisi Lindaa vatsasta. Fyysisiä jälkiä ei tullut mutta sieluun taisi jäädä ikuinen arpi...
Lindalla kisattiin PK-jäljellä ja noustiin Voi-luokkaankin mutta noustiin sinne varmaan liian aikaisin, Linda ei ollut vielä valmis.
Tokossa kisattiin TK2 mutta ei sitten koskaan startattu Voittajassa. Linda ei koskaan ymmärtänyt, miksi kauko-ohjauksessa ei saisi joka kerta lähestyä ohjaajaa...
Lindassa oli paljon samoja hyviä piirteitä kuin Saanassakin, mm erittäin ihmissosiaalinen. Toiset koirat eivät olleet oikein Lindan mieleen. Tuo voi johtua myös Lindan erittäin ikävästä kokemuksesta n 4 kk:n iässä. Silloin treenikaverin mali-uros yhtäkkiä ilman varoitusta puraisi Lindaa vatsasta. Fyysisiä jälkiä ei tullut mutta sieluun taisi jäädä ikuinen arpi...
Lindalla kisattiin PK-jäljellä ja noustiin Voi-luokkaankin mutta noustiin sinne varmaan liian aikaisin, Linda ei ollut vielä valmis.
Tokossa kisattiin TK2 mutta ei sitten koskaan startattu Voittajassa. Linda ei koskaan ymmärtänyt, miksi kauko-ohjauksessa ei saisi joka kerta lähestyä ohjaajaa...
Rohkea koira oli Lindakin. Kaksivuotiaana läpäistiin LT helposti ja ampumisesta arvosana laukausvarma. Linda jäi aina hieman ensimmäisen australianpaimenkoirani Taran varjoon. Näyttelyistä Linda sai eniten titteleitä ollen kolmen maan MVA.
Myös Linda oli helppo perhekoira. Arki sujui. Tosin joissakin asioissa se oli varsinainen konservatiivi. Jos koiran paikka on vasemmalla sivulla, niin se myös on aina vasemmalla. Linda ei ymmärtänyt ollenkaan, että pyörän vieressä olisi pitänyt olla oikealla puolen. Emme sitten pyöräilleet, koska pyöräily ei sujunut enää tämän ongelman takia ollenkaan. Ja jos olin opettanut Lindalle jonkin asian, niin se piti aina tehdä juuri niin. Seuraamisen opetin katsekontaktilla joten nami-imutus oli sen jälkeen aivan turhaa. Yritin korjata seuraamista suoremmaksi ja paikkaa paremmaksi mutta eihän se käynyt.
Emona Lindakin oli hyvä, varsinkin toisen pentueensa kanssa se pääsi osoittamaan emon taitonsa. Aussie Tara kun tavallaan omi Lindan ensimmäiset pennut itselleen... Lindalta en voinut jättää pentua itselleni mutta onneksi sain sijoitettua molemmista pentueista nartun harrastaviin ja osaaviin koteihin!
VK2 FI MVA Tanning Jeanne d'Arc
"Saana"
Om. Merja Isonikkilä
Merja kertoo:
"Saana, Tanning Jeanne D'Arc, aivan ensimmäinen nahkani. Kasvattaja Titta kyllä varoitti minua että nahka on sitten erilainen kuin pehko... Pehkocollieita minulla oli siihen mennessä ollut jo 3 ja kaikilla niilläkin oli jotakin harrastettu ja saatu jopa tuloksiakin.
Mutta Saana, se oli erilainen. Niin energinen, niin rohkea, niin tarmokas joten yllätyshän olikin sitten erittäin positiivinen.
Saana juoksi viestiä PK-kisoissa ja se oli sen mielestä niin hauskaa, että sitä piti aina kovasti kommentoida lähdöissä ja antaa emännän arvuutella, että lähteeköhän se taipaleelle lainkaan... Ja kyllähän Saana juoksi. Ohjaajan kokemattomuutta oli se, että ei uskallettu nousta ylempiin luokkiin ajoissa. VK2 jäi parhaimmaksi tulokseksi.
Ja kaunis Saana oli, kuvankaunis. Luonnetta löytyi myös. Luonnetestin Saana selvitti kirkkaasti, sille mm. ammuttiin,
Saana juoksi viestiä PK-kisoissa ja se oli sen mielestä niin hauskaa, että sitä piti aina kovasti kommentoida lähdöissä ja antaa emännän arvuutella, että lähteeköhän se taipaleelle lainkaan... Ja kyllähän Saana juoksi. Ohjaajan kokemattomuutta oli se, että ei uskallettu nousta ylempiin luokkiin ajoissa. VK2 jäi parhaimmaksi tulokseksi.
Ja kaunis Saana oli, kuvankaunis. Luonnetta löytyi myös. Luonnetestin Saana selvitti kirkkaasti, sille mm. ammuttiin,
kun se oli yksin seinässä kiinni ja laukausvarmahan se Saana oli.
Saana oli ensimmäisen Nuuskakairan nahkapentueen emo.
Saana teki kuitenkin myös kahdet pennut kasvattajansa Tanning-kenneliin
ja sitä kautta tuli minun seuraava nahkani Linda, Saanan tyttärentytär.
Emona Saana oli aivan erinomainen. Se hoiti kaikki pentunsa antaumuksella ja vietti niiden kanssa paljon enemmän aikaa kuin yksikään muu narttuni ennen tai jälkeen. Saana suhtautui myös muihinkin pentukoiriin hyvin suopeasti, koskaan ei tarvinnut kieltää vieraitakaan pentuja lähestymästä Saanaa.
Saana oli erittäin sosiaalinen koira. Se tykkäsi kaikista, sekä ihmisistä että koirista. Meidän perheessämme oli Saanan aikana kaksi ala-asteikäistä lasta ja paljon heidän kavereitaan. Ei ollut Saanalla koskaan mitään ongelmia heidänkään kanssa."
FI MVA & TVA & KVA JK3 FH1 Refind's Darla Ketturetku
"Tara"
australianpaimenkoira narttu
25.2.1997-18.6.2008
D/D 0/0
ei perinnöllisiä silmäsairauksia
Lt: +142 laukausvarma
KoiraNet
Om. Merja Isonikkilä
Merja kertoo: "Australianpaimenkoira Tara tahtoi minun koirakseni. Ihan ehdottomasti.
Se oli tullut Kanadasta Suomeen kesällä n 4 kk:n ikäisenä ja etsi sijoituskotia. Sitä tarjottiin minulle jo silloin, mutta en ollut kiinnostunut ”yli-ikäisestä” pennusta enkä sijoituspennusta.
Kävin kuitenkin katsomassa Taraa myöhemmin, sen ollessa jo 7 kk:n ikäinen.
Ja Tara valitsi minut, ei kumpaakaan niistä kahdesta muusta henkilöstä, jotka olivat mukanani, vaan minut.
Kulki koko vierailun ajan perässäni, halusi mukaan. Perheen muut koirat eivät minusta sen kummemmin välittäneet. Tara ei kuitenkaan vielä silloin päässyt lähtemään mukaani, sillä sille etsittiin edelleen sijoituskotia.
Viikon ajan kävimme neuvotteluja, välittäjänä yhteinen tuttavamme Titta, joka oli Taran Suomeen Kanadasta ensin valinnut ja sitten lähettänyt. Titan myötävaikutuksella sain kun sainkin ostettua Taran itselleni :D ja kävin sen sitten hakemassa kotiin.
Eikä koskaan tarvinnut katua sitä, että Taran sain!
Tara osoitti heti alkuun, että se oli todellakin minun koira. Minua itseäni hieman hirvitti, olinhan ottanut lähes aikuisen ulkomaantuontikoiran, miten saisin siihen sellaisen kontaktin, että yhteistyömme voisi toimia… Turha pelko!
Silloisen koiralaumani kuningatar, collie Iina, hyväksyi Taran heti ja tämä ystävyys kesti loppuun asti.
Tara oli erittäin älykäs koira, se oppi nopeasti asiat ja oli helppo koulutettava. Jälki oli Taran laji. Ja Toko. Ja FH-jälki. Ja koiratanssi. Tarasta tuli Suomen ensimmäinen FI KVA rodussaan ja se oli myös ainoa KVA peräti kolme vuotta, ennen kuin käyttövalioita alkoi tulla lisää. Tara oli myös kolmas FI TVA rodussaan. Voisi sanoa, että Tara oli varsinainen uranuurtaja monessakin asiassa.
Oltiin Taran kanssa 30.6.2002 Tokon SM-kisoissa sijalla 4. Eikä hävitty pronssista kuin 2,5 pistettä.
Kolmoisvoiton veivät silloinkin bordercolliet mutta sijat 4 ja 5 menivät aussieille. ;)
Kolmoisvoiton veivät silloinkin bordercolliet mutta sijat 4 ja 5 menivät aussieille. ;)
Kaunishan Tara myös oli, siitä tuli helposti FI MVA mutta minua kiinnosti paljon enemmän muut lajit, joten näyttelyissä ei monta kertaa käyty, kaikkiaan vain 11 kertaa. Kuitenkin Tara oli ensimmäisen australianpaimenkoirien pääerikoisnäyttelyn VSP ja oli voitokas monta muutakin kertaa.
Luonteeltaan Tara oli koirasosiaalinen. Se rakasti pentuja. Omia pentuja sillä ei ollut koskaan (lonkat D/D) mutta meillä ollessaan se sai osallistua muiden narttujemme pentujen hoivaamiseen. Vieraatkaan koirat eivät olleet Taralle ongelma. Mutta Tara oli oikea vahtikoira ja se aiheutti joskus meille harmaita hiuksia. Colliet ilmoittivat, kun vieraita on tulossa mutta Tara oli sitä mieltä, ettei pihalle ole kenelläkään vieraalla mitään asiaa. Ja jos vieras ei sitä uskonut, vaan tuli portista pihalle, niin Tara yritti kaikin keinoin estää vierasta liikkumasta eteenpäin. Jos haukkuminen ja edessä pyöriminen ei riittänyt, saattoi Tara näykkiä vierasta pohkeista tai nilkoista. Koskaan se ei purrut lujaa mutta säikäytti kuitenkin.
Tilanne muuttui heti, kun joku perheenjäsen tuli sanomaan, että vieras saa tulla peremmälle.
Silloin Tarasta tuli hyvin ystävällinen ja mukava koira, joka esitteli itsestään parhaat puolensa.
Tämä vahtiminen rajoittui vain kotipiiriin, muualla Tara käyttäytyi hyvin."
TOKO SM 2002 4. sija! |
Tara hoitamassa Lindan pentuja. |
FIN MVA VK2 Black Whortleberry Ida
"Emma"
pitkäkarvainen collie narttu
20.3.1986
A/A
Merja kertoo: "Emma oli todellinen lasten kaveri ja perhekoira. Se oli vain vuoden nuorempi kuin kuopukseni Jonne. Lapset eivät muista aikaa ilman Emmaa. Lempeä ja viisas Emma eleli koiralaumamme ehdottomana kuningattarena reilut 11 vuotta.
Emman aikana perheeseemme kuului myös kaksi suomenajokoiraa, C.I.B POHJ MVA FIN KVA Nuuskakairan Iitu, ja tyttärensä N. Jenni. Ajokoirat ovat aina olleet perheessämme mukana isännän harrastuksena ja metsäkavereina.
Emma ei ollut ensimmäinen koirani mutta Emman myötä aloin todella harrastaa palveluskoirakokeita ja Tokoa. Emman koulutin viestille ja kilpailimme sille koulutustunnuksen VK2 ja tuo koulari toi Emmalle myös sen kauan himoitun valionarvon eli FIN MVA. Emma on ensimmäinen valiokoirani ja kouluttamalla ansaittu! Tokossa nousimme Voittajaluokkaan."
Emma ja Minna | Lapset, Emma ja ajokoirat Iitu ja Jenni |